torstai 28. huhtikuuta 2016

Hänen Ylhäisyytensä Jonas Saari Vampyyrien tanssi kulisseissa

Mutta millaisissa kulisseissa... Mukana myös Roman Polanskin ihanan elokuvan Vampyyrintappajat - anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani soudtrack, lumoavaa Komedaa sekä Bonnien Total eclipse of the heart jota on kuullut tänä keväänä monasti suomeksi, huokaus, haikeus.. Vampyyrien tanssi musikaali on vienyt sekä aikaa että rahaa, mutta se on kuin pistäisi rahaa porsaaseen, muistot säilyy, ja tunnelmat jatkuu...
     Artisti viihdyttää yleisöä... Mutta vieläkin pinnalla Raili Leppäkosken kysymys siitä mikä on adult entertainment, kuten 1980-luvulla, yksipuolinen naisen esineellistäminen... Kauhuromanttiseen goottilaiseen kuvastoon kuuluu sankaritar, päähenkiö nainen, joka saa kaiken, sekä pahan hottis miehen ( Kreivi von Vatsalihas, Dracula, Oopperan kummitus ) että kiltin hottis pojan (  Alfred, Jonathan Harker, varakreivi Raoul ). Sookie Stackhouse taas on Tru Blood -sarjassa / kirjassa. sellainen kiltti tyttö ja horo joka kaataa kaikki vampyyrit ja ihmissudetkin. Jokunen muodonmuuttajakin on tämän herttaisen seireenin armoilla... Pussy Power?

      Mikä on tämä eros / thanatos, kuoleman ja eroksen liitto.. True Bloodissa hehkutellaan vampyyrimiehen staminalla - eritoten Eric Northmanin muodossa. True Blood on hieno sarja jossa vampyyrit nousivat ja tulivat arkuistaan, kuten sanotaan, tulla kaapista... Tarina voisi kertoa mistä tahansa vainotusta alakulttuurista ja vähemmistöstä jonka oikeudet penätään - syyttä.

    Lainaan täsä Kurt Vonnegutin määritelmää goottilaisesta tarinasta( Ajanjäristys kirjasta ):

"Nuori nainen menee vanhaan taloon, ja säikähtää niin, että häneltä putoavat pöksyt jalasta."

Tässä mainiosti kootaan yhteen pääpiirteet. Oli se sitten Penny Dreaful tai Northanger Abbey tai , niin tärkeintä on, että tyttö nauttii.... Kuten Vampyyrien tanssi musikaalissa kirkuminen yhdistyy... niin, johonkin hyvin miellyttävää. Ja lopussa kiitos seisoo.. Kirkuminen, fanitus, oli se sitten rockonsertissa, kauhussa tai kauhuromantiikassa on mainio keino ilmaista, että vielä ollaan hengissä.. Ja valmiina. Itsellänikin on Peacock-teatterissa ollut moinen säikähdys hyvin, hyvin, hyvin lähellä...
Monk
      Mutta mitä ihmettä anarkofeministi tekee musikaalissa jossa palvotaan nuorta naista joko lääppien ( piika jolla ei ole mahdollisuuta anarkiaan tai tasa-arvoon ) tai suojellen ( tytärtä, ainoata tytärtä joka on vanhuudenturva). Ja jossa nainen on joko isännän armoilla tai isän valvonnassa. Tai sitten kun karkaa tiukkahousuisen Kreivin luokse, jossa voi saada kaiken, ja myös menettää kaiken. Ja soutaa huopaa ja antaa ymmärtää ihanalle Alfredille, lupauksia tulevasta.
     Mutta tarvitseeko naista pelastaa? Heittäytyisikö sitä itse junanraiteille köytettynä, että joku huikaisevan lahjakas ja viehättävä xx tulisi "pelastamaan"... Nainen nauttii.






Hänen Ylhäisyytensä Jonas Saari Vampyyrien tanssi kulisseissa
  Ylhäisyys ja tietysti Komedaa: ja tietysti Bonnien alkuperäinen: sekä tietysti: artistin on viihdytettävä yleisöä, monella tasolla. Tässä yksi noste: sekä tietty aavemusa - Phantom of the Paradise, huippu. Ihmettelen, miksei tämä ole kulttielokuva kun joku Room on..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti