tiistai 10. maaliskuuta 2015

Pissapoikien väestölaskenta Kampissa

Kampin metroasemalla on kaikenlaista kulkijaa jotka näitä otuksia tuijottaa... Tommi Toijan teossarja Muukalaiset (2011). Rujoa ja herkkää, ite-taidetta ja kansantaidetta. Karheutta ja runoutta. Meidän keskellä. Huumoria. Vaivaisukot. Meidän toljoteltavana. Meidän ruokittavina? Betonilapsia kylmissään. Hämmästyttää kummastuttaa. Golem tarina. Savimies. Kaiken alku. Alkumuta. Pilalle menneet vedokset nykyajasta. Syöpään sairastuneet viimeisellä pysäkillään. Muukalaisia? Vai naapureita?? Haaveita, odotuksia, kaipuuta, yksinäisyyttä. Vaikka laumassa.
      Teos antaa paljon, niinhän sen pitääkin olla, taide ottaa kantaa, ja se on peili. Uskallatkos katsoa? Musiikkiraitana voi olla New Model Army: Brave New World.   Uusi uljas maailma. Kuuntelen tätä siis levyltä, cd:ltä, jonka sain kirjastosta ilmaiseksi, kirjastot ovat maailman parhaimpia paikkoja, kodin jälkeen. Kyllä punk on maailman paras juttu, ja post-punk, performanssi ja sananvapaus. Mitä enemmän maailmaa tuntee, sitä enemmän joutuu tekemään töitä sen parantamiseksi. Miksi kaikki eivät halua samaa? Mukana myös urbaania kolkkoa nihilismiä: Prodigy ja satujen, jouluaattojen magiaa ja aatelia: Tsaikovski.
       Muuri murenee - tiili tiileltä






ääniraitana: